Lunta!
Niin paljon kuin syksyä rakastankin, aamulla oli ihanaa kun viisivuotias pikkuveljeni ryntäsi huoneeseen ja tuli tönimään. “Miina, nyt on talvi!” Oli mukavaa katsoa ulos ikkunasta ja huomata, että pihavaahterat oli kuorrutettu lumella ja pellon oljensänkeäkin peitti ohut, valkoinen peite. Kun ajettiin metsän läpi koululle, näytti koko maailma mustan, tummaharmaan ja hopean sekoitukselta. Ei ole kovin monia kauniimpia asioita.
Se muuttui kyllä loskaiseksi varsin pian, ja koska minulla on lenkkarit, tulee kotimatkasta todennäköisesti sohjontäyteinen. Tai no, tulisi siitä muutenkin, mutta nyt varpaani ehkä kuolevat ja syöpyvät pois. Tai sitten ei.
Törmäsin myös muutamaan sööttiin juttuun. Taidan linkittää ne tähän ihan teidänkin iloksenne. Ensinnäkin, muistakaahan, että vaikka eksyisitte, joka kyllä tulee etsimään teitä. Toiseksi, vaikka kipu ei katoaisikaan, jokaista pettynyttä kohden on niitä, jotka ovat valmiita petkuttamaan jopa aikaa, jotta saisivat olla yhdessä vielä pienen hetken pidempään.
Maailma on kaunis.
Jätä kommentti