Pieniä sirpaleita todellisuudesta
Minun ikkunaani päin lentää uudestaan ja uudestaan sama kuusitiainen. Heräsin aamuyöllä puoli viideltä siihen, että se tömähti päin ikkunaani. Lintuparka. Kiitos sen näin kuitenkin upeimman auringonnousun aikoihin.
Kyseinen pikkuinen lensi ikkunaani päin koko illan, suunnilleen vartin välein. Sitten se istui pyörän satulalle, sukin höyheniään ja lensi kohta uudelleen. Koetin sulkea verhot, mutta se ei auttanut. Kuusitiaisia on kolme, mutta kahdella niistä on huomattavasti epäsäännöllisemmät ikkunaantörmäämisajat.
Ja ihan tosi. Tämä on totta. Ja aika rasittavaa & ärsyttävää & murisuttavaa. Mur.
Kirjoitin mustekynän vahingossa mustakynä. Se oli siemen. Nyt tarvitaan enää tylsistymistä, hetki hiljaisuutta ja aavistus inspiraatiota. Sitten minulla on tarina.
Miten minusta tuntuu, että kukaan ei jaksa lukea kaikkia tämän päivän blogimerkintöjä?



Vastaa