Elämä on niille jotka ei pärjää ilman

Äsken työnantaja soitti ja totesi, että “Mä tartten sun tilinumeron nyt.” Siitä seurasi aika eeppinen taistelu yhden tilinumeron vuoksi. Ensin soitin isälleni, joka ei tietenkään vastannut, sitten äidille, joka ei tietenkään vastannut, ja lopulta pikkusiskolle. Seurauksena tämä:

“Öö…”
“Aliina, nyt heräät!”
“Mä tulin eilen kotiin kahdeltatoista, et nyt vittu herätä mua.”
“Mä tartten mun tilinumeron.”
“Joo, ja mulla onkin se tossa seinällä varmaan.”
“Ei kun meet koneelle ja katot sen.”
“Ei kun mä nukun nyt.”
“Älypää. Meet sinne koneelle.”
“Ja vitut menen.”
“Menet.”
“En.”
“MENET!”
“EN!”
“Mä en saa mun palkkaa jos sä et nyt laahusta sille koneelle.”
“Mitäs se mulle kuuluu?”
“ALIINA KAROLIINA RULLAKARSIINA KISSAN-”
“Älä karju mun korvaan, meen meen.”
“No hyvä.”

Tauko. Odotusta. Viiden minuutin kuluttua tilinumero.

The End. (Ja jesh, palkkaa!)

~ kirjoittanut umbrellalady on toukokuu 23, 2008.