Jo sano pois mitä tiedä en lain
Minä olen kaivannut kesää. Yleensä luen itseni täysin syysihmiseksi (ei, älkää edes kysykö miksi, lista on ainakin NÄÄÄIN pitkä *heiluttelee kuvaavasti käsiään*), mutta nyt voikukkien laskuvarjosiemenet ja jalkapohjia raapiva sora ja alaselän tuusannuuskaantuminen kassatyön takia (ei tyhmät, ei nuuskaantuminen sillä tavalla), ja kaikki sellainen on yksinkertaisesti niin… elävää. Minulla on hyvä olo.
Olen puhunut aika paljon puhelimessa Mothin kanssa, se on keskimäärin aika kivaa koska sillä on jänniä mielipiteitä maailmasta ja tapana heittää kummallisia tietoiskuja väliin. (Plus että se tuntee Silmarillionin keskimäärin paremmin kuin minä, joten siitäkin pitää jonkin verran heittää respectiä.)
Lisäksi minulla on aikaa lukea. Keittiöremontin vuoksi me tiskataan astiat käsin ja on kivaa kun on kyynärpäitä myöten saippuavaahdossa. Töihin menen pyörällä ja tuulenvire kasvoilla saa minut hymyilemään. Tänään postissa pitäisi tulla se Sandman numero yksi, katsotaan kuins käy.
Ja jos hyvin käy, viikonloppunakin voisi olla edes hetken verran kivaa. Tai sitten olen vain liian positiivinen pessimisti.
P.S. Hannu Väisäsen Toiset kengät on aika jees, se tyyppi osaa kirjoittaa vakuuttavasti siitä, miten joutui myrskysäällä perunasäkkiin. Buujaa.
Jätä kommentti