Äiti, katso, soitan Oldfieldiä ilman paitaa!
Selvennykseksi: otsikko on vain… öh, eräänlainen intertekstuaalinen leikittely. Minä en siis ole poika, soita pianoa ilman paitaa enkä varsinkaan noin hyvin. Mutta arvostan kyllä Oldfieldin musiikkia, ja pitkästä aikaa arvostan myös jonkun muun soittamaa coverversiota. Edes Tiihonen ei pystyisi samaan.
Keksin muuten, että ryhdyn lisäämään blogimerkintöihinin intertekstualismia. Jos tunnistat sen, saat virtuaalisen keksin. Kommentilla voi ilmoittaa jos on napannut ideasta.
Sitä paitsi, tuokin on upea. Ah, Irlanti.
Mustasukkaista naista on helppo jymäyttää. Minua myös, vaikka sukkani ovat harmaat ja sanaleikit kliseisiä.
Soitan tuon sinulle joskus. D-molli onkin suosikkisävellajejani